Katolinen karismaattinen uudistus syntyi 1960-luvun lopussa, reilu vuosi Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen päättymisen jälkeen. Kirkolliskokous oli avannut kirkon ekumeeniselle vuoropuhelulle ja nostanut esiin kirkon karismaattisen ulottuvuuden – Pyhän Hengen toiminnan ja armolahjat. Samoihin aikoihin katolisessa kirkossa oli havaittavissa Hengen uuden vuodatuksen odotusta.
Pittsburghin Duquesne-yliopiston kaksi professoria, Ralph Kiefer ja William Storey olivat tutustuneet helluntaitaustaiseen kirjallisuuteen ja alkoivat itse kaivata syvempää kokemusta Pyhästä Hengestä. He kävivät protestanttisessa karismaattisessa rukouspiirissä Chapel Hillissä Pittsburghissa, jossa he kokivat sen, mitä usein kutsutaan Pyhän Hengen kasteeksi.
KKU:n varsinainen alkupiste oli ns. Duquesne-viikonloppuretriitti, joka pidettiin 17.–19. helmikuuta 1967. Osallistujat valmistautuivat viikonloppuun lukemalla Apostolien tekojen alkua sekä Wilkersonin Risti ja linkkuveitsi. Retriitissä rukoiltiin melko perinteiseen katoliseen tyyliin Pyhän Hengen vuodatusta, ja pyydettiin myös Neitsyt Marian esirukousta. Lauantai-iltana tapahtui odottamaton ja voimakas Pyhän Hengen kokemus. Osallistujat kuvasivat sitä Jumalan kirkkauden ja voiman kohtaamisena, johon liittyi erilaisia hengellisiä ilmiöitä. Tästä tapahtumasta liikehdintä lähti nopeasti leviämään.
1970-luvulla karismaattinen uudistus kasvoi nopeasti Yhdysvalloissa ja Kanadassa, ja vuoteen 1973 mennessä mukana oli jo arviolta 50 000 ihmistä. Pian uudistus levisi Eurooppaan (esimerkiksi Saksassa 1971), Aasiaan, Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Suomessa ensimmäinen katolinen karismaattinen rukousryhmä perustettiin vuonna 2006 Helsinkiin.
Uudistuksen alkuajoista lähtien kaikki paavit ovat tukeneet karismaattista uudistusta ja nähneet siinä todellisen Pyhän Hengen toiminnan kirkon elämässä. Paavi Paavali VI oli aluksi varautunut, mutta vakuuttui pian uudistuksen johtajien uskollisuudesta kirkolle ja tunnisti sen vastaukseksi maallistuneen maailman hengelliseen tarpeeseen. Johannes Paavali II identifioitui itse vahvasti Pyhän Hengen uudistukseen ja korosti, että kirkon institutionaalinen ja karismaattinen ulottuvuus ovat molemmat olennaisia kirkon rakenteelle ja sen evankelioivalle voimalle. Benedictus XVI piti karismaattista uudistusta vastauksena paavi Johannes XXIII:n rukoukseen “uudesta helluntaista”. Paavi Franciscus puhui karismaattisesta uudistuksesta helluntain “armon virtana” (corrente di grazia), joka on Pyhän Hengen lahja koko kirkolle evankeliointiin, kristittyjen ykseyteen ja köyhien tavoittamiseen. Hänen pyynnöstään perustettiin CHARIS-palvelu (2019) koordinoimaan maailmanlaajuista karismaattista uudistusta kokonaisuudessaan. Paavi Leo XIV ei ole vielä paavina puhunut suoraan karismaattiselle uudistukselle.
Nykyään arvioidaan, että noin 195 miljoonaa katolilaista on eri tavoin kokenut karismaattisen uudistumisen ja Pyhän Hengen voimakkaan toiminnan (arviotperustuvat kansainvälisten katolisten rukousryhmien, yhteisöjen ja hiippakuntien ilmoittamiin lukuihin).